Kirjoitukset avainsanalla syksy

Kyllä tänä syksynä on hemmoteltu upealla luonnon kullankeltaisella väri-ilottelulla. Eilinen lauantaipäivä oli yllättäen varmaan tämän syksyn ensimmäinen ihastuttavan kirpeän raikas päivä. Sitten kävi yhdessä yössä niin, että nyt ovat värit kadonneet luonnosta. Tällaisena kosteanharmaana syksyisenä päivänä tulikin mieleeni, että oikeastaan on aika hauskaa, että meillä Suomessa on jo useampana vuonna ollut halloweenkoristeluja, kurpitsaruokia ja yhä vain aikaisemmin viriteltyjä talvi- / jouluvaloja. Niin olen minäkin siirtynyt tälle uudelle taajuudelle (kuten erään radiokanavan mainoksessakin sanotaan) :)

Tosiasiassa halloweenistä on toki puhuttu jo pitkään. Muistan hyvin, kun ensimmäinen yritykseni ja todella kauan aikaa sitten, tuoda Halloween -teemaa kotiin epäonnistui hieman surkeasti. Kun tyttäremme oli tuolloin vielä koululainen, niin päätin hankkia hänelle kultakaloja lasimaljaan. Kalat saivat jotkut sellaiset nimet kuin Hallow ja Eve.  Ei onnistunut tämä kultakalaprojekti seuraavaan Halloweeniin asti, ei. Sen jälkeen en ole yrittänyt.

Kuten huomaatte kuvista, on jo valmistautuminen kurpitsa-aikaan alkanut. Mies jo kysyi, että ruokaako näistä tehdään. Melkein parkaisin, että ei sentään. Ne on koristeita. No, kyllä nämä koristeet on ruokakaupasta ostettu. Jos ne selviävät pari viikkoa, voivathan ne vaikka ruoaksi joutaa :)

Viime vuonna julkaisin muuten kurpitsapadan reseptin, jonka löydät tästä linkistä. https://www.etlehti.fi/blogit/mrs60something/kurpitsaa-pataan-halloweeni... Vaikka kuvissa on jo lautasia haettu esille, vielä en ole miettinyt tämän syksyn kurpitsareseptejä. Kesäkurpitsaruokaa olen sentään kokannut. Vamaankin brittien Meghanin raskauden innoittamana etsin esille hänen kesäkurpitsapataruokansa. Oli muuten ihan hyvä resepti, kannattaa kokeilla! Löytyy hakusanalla Markle ja kesäkurpitsapata. Jos en muuta keksi sitten Halloweenin aikaan, voin vaikka tuota pataa tarjota tai sitten tuota viime vuotista. Ainakin on koristeluja!

Saas nähdä milloin sitten hurahdan Halloween -kauteen niin, että koverran semmoisen kurpitsan ulos kynttilöineen kaikkineen. Olisipa kiva yllättää perheen pienimpiä, kun käyvät kylässä.

Tämmöisissä mietteissä mukavaa syysviikkoa kaikille!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sunnuntai juuri tuollainen kuin otsikossa lukee. Jos menisin huomenna töihin, voin nyt aivan varmasti väittää, mistä puhuttaisiin kahvitunnilla. Siis säästäpä hyvinkin. 

Tästä päivästä tulikin yllättäen päivä kotosalla, kun eilisen koulupäivän jälkeen en lähtenytkään suunnitelmista poiketen Iijokivarteen vapa-ajan paikkaamme. Vaikuttaa siltä, että niskat on melkoisen jumissa, kun huimasi niin mahdottomasti. No, kuitenkin olisin ollut palaamassa jo tänään takaisin illaksi, joten eipä suurta menetystä tullut siitä, että kotiin jäin. Ja se huippaus meni ohi illan mittaan:)

Illalla kuulin jo itseni kertovan miehelle, mitä kaikkea tänään teenkään :) Ja arvatenkin monet hyvät suunnitelmat jäävät tekemättä, jos lista on piiiitkä! Niinhän se tapaa olla, että kuvittelee liikoja ajan käytöstä.

Kaleva -lehden lukeminen sai aikaan yllättävän muutoksen jo kaikkeen suunniteltuun, kun päätin lähteä Oulu -hallille käsityömessuille. Ajattelin, että ihan vain pikaisesti käyn itsekseni. Niinpä, niin. Olin etsimässä Töysän kenkätehtaan esittelyständiä, josta luin lehdestä. Suuri kotiseuturakkauden puuska iski minuun ja suureksi riemuksi oli paikalla myös pikkuserkku esittelemässä tuotteita! Ihan tuli mennyttä aikaa ikävää, kun näin hänessä oman edesmenneen isän piirteitä, sukunäköä! Niin ja nuo lapikkaat, on tosi vaikea kuvitella minkä väriset valitsisin. Eikö vain ole upeita värejä!

Ennen kuin tuohon pisteeseen pääsin, käsityömessut kun olivat, löysin ihan sattumalta sellaisia renkaita, joista aion tehdä jotain DIY -juttua. Siis en ole ollenkaan sellainen tee se itse -ihminen, mutta nyt on suunnitelma mielessä kirkkaana. Jos saan jotain aikaiseksi, voin sen sitten näyttää...

Tiedättehän muuten sen, että välttääkseen jotain, sitä löytää vaikka mitä muuta tärkeämpää tekemistä. Messuilta kotiin palattuani ja kasveja puutarhaan haettuani, päätin lähteä lenkille... ja sitten myöhemmin tehdä pihatöitä. Kätevää..., kun tietää, että sitten tulee jo hämärä eikä voi pitkään tehdä! 

Oikeasti lenkille lähtö tunniksi oli päivän toiseksi paras päätös, sillä sain teidän monien muiden tavoin kokea jotain niin ihmeellistä, kun oli yli 20 astetta lämmintä - siis kesä lämpötilan puolesta - ja samalla kaikki mitä näki ympärillä oli syksy. Tässä vaiheessa lokakuuta näkyi pari soutuvenettäkin. Niin ja kotona odotti valmistautuminen talveen eli pihaistutusten teko.

Tänä vuonna päädyin hankkimaan yksinkertaiset valkoiset callunat. Onneksi kaksi viikkoa sitten kotiin maalta tuomani katajanoksat (omalta maalta kerätty) olivat edelleen todella hyvässä kunnossa ja niitä sitten reunoille asettelin. Nuo ruukut olen hankkinut eri vuosina ja onneksi keväällä sain hankittua toisen samanlaisen kuin edellisenä vuonna hankitun.

Sitten vain pari pienempää syksyistä kasvia muihin ruukkuihin ja tuli kynttilään vanhaan lyhtyyn. Nuo pienemmissä ruukuissa olevat kasvit olivat semmoinen sekoitus eri kasveja. En ole aiemmin nähnyt ja nytpä tuli hankittua. Edullisiakin olivat. Toisekseen niissä oli tuota häkkyräistä kasvia, josta kyllä tykkään. Mielestäni se vaikutti samanlaiselta kuin ovat ne trendikkäät "kummituspuut". Semmoisen olisin kyllä hankkinut terassille, mutta kysäisin kaupassa (Bauhausissa näytti olevan niitä runsaasti) missä niitä pidetään ja hoidetaan. Ne kuulemma sopivat parhaiten sellaiselle vanhan ajan kuistille, jossa on noin 15 astetta lämmintä talvella. Kasvi tarvitsee lisäksi valoa ja kosteutta. Ei ole meidän kasvi, vaikka minun mielestä on todella hurmaava. 

Tämän pidemmälle kohti runsasta asettelua en pysty menemään. Tosiasia on, että täällä sataa lunta jossain vaiheessa ja sitä pyryttää joskus paljonkin. Lumet pitää pystyä myös helposti siivoamaan pois.

Niin ja sain viimeinkin laitettua kukkasipulit maahan. Talvikin voi tulla :)

It was summer and autumn today, amazing! And I had something to do before the wintertime. 

Kommentit (1)

Riitta Mäkirinne
1/1 | 

Hyvää päivää ystäviä, nimeni on Riitta Mäkirinne Turusta, olen lääkäri ammatin mukaan, 47-vuotias. Lukekaa ystävällisesti todellisen elämäni todistukseni, minulla on myönteinen aikomus, että nämä tiedot auttavat tätä artikkelia lukevalle henkilölle nyt palauttamaan rikkoutuneen avioliiton ja palauttamaan menetetyn rakkaussuhteen 2 päivän kuluessa. Oltuaan suhteissa Janne Anttilaan vuosia, hän hajotti minut, tein kaiken saadakseni hänet rakastamaan minua, mutta kaikki mitä tein, oli turhaa, halusin häntä takaisin niin paljon rakkauden takia, että olen häntä kohtaan, Kysyin häneltä kaiken, mitä minulla on, lupaan, mutta hän kieltäytyi. Selitin ongelmani kollegalleni työssä ja hän ehdotti, että ota mieluummin yhteyttä rakkaudenloitsijaan, joka voi auttaa minua selittämään sen, mutta olen sellainen henkilö, joka ei koskaan ajatellut, että rakkaudenloitsuosa oli olemassa tai toimi, minulla ei ollut valintaa mutta kokeillaan sitä, lähetin sähköpostin loitsukanavalle ja hän kertoi minulle, ettei ollut ongelmaa, että kaikki tulee olemaan kunnossa ennen kolme päivää, että entinen palaa takaisin minuun ennen kolme päivää, hän heitti Rakkausloitsun osan ilmaan ja yllättäen toisena päivänä se oli noin klo 3.00. Entinen rakkautekumppani soitti minulle matkapuhelimella, olin niin yllättynyt, että vastasin puheluun ja hän sanoi vain, että hän oli niin pahoillani kaikesta mitä tapahtui, että hän halusi minun palata hänen luokseen, että hän rakastaa minua niin paljon . Olin niin onnellinen ja niin me aloimme elää yhdessä onnellisina. Näin voit tavoittaa hänet, jos tarvitset apua doctorigbinovia93m@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836, ota asiat itsestäänselvyytenä ja se vie sinulle .....

Taisi olla tämä viikonloppu ihan yhtä värikäs tasapuolisesti kaikkialla Suomessa. Ihan hengästyttävää oli katsella sitä värien ilotulitusta, jota näkyi niin teiden varsilla kuin perillä IIjokivarressa. Lauantaiaamuna kävin ensimmäiseksi tarkistamassa vieläkö löytyy  mustia viinimarjoja pensaista. Tänä vuonna kävi sitten niin, että saatiinkin vallan erinomaisia marjoja, suorastaan spätleseä :) Ihan olivat niin maukkaita, että täytyypä uusia ensi vuonna sama juttu. Jättää osan mustista viinimarjoista syyskuun viimeiseen päivään poimittavaksi, melkeinpä suosittelen. Ei toki sovi silloin, jos on kovin kylmänarat kädet. Nimittäin sattui olemaan hieman viileä keli ja jätinkin loput poimimiset sunnuntaille.

Iltapäivällä kävimme hieman ajelemassa puolison kotimaisemissa, jolloin tuli katseltua tämän vuotista ruskaa enemmänkin ja, joka on tänä vuonna aivan erityisen kaunis. Ruskan värien innoittamana iski jälleen stailauksen kaipuu, jotta saisi illalliselle samaa värikylläistä tuntua kuin oli ulkona.

Ruokailu noudattaa meillä maalla ollessa lähes aina samaa ja turvallista linjaa. Kalaa, perunoita, kasviksia, salaattia. Mitäpä sitä muuta. On tullut käytettyä kattauksessa poron sarvia, lehtikuusen käkkäräisiä oksia ja käpyjä. Nyt kokosin isoon vanhaan puukuppiin värikylläisen pihlajanmarjan oksan, jokusen vielä maasta löytyvän valkoisen kukkasen sekä linnun sulkia. Niitähän puoliso on tullut keränneeksi metsässä kulkiessaan. Tuloksena sitten oli tällaista väri-ilottelua.

Jälkiruuaksi oli tarjolla tietysti niitä makeita ylikypsiä ja melkeinpä jäisiä mustia viinimarjoja, hilloja (siis lakkoja, suomuuraimia tai valokkeja ihan murrealueittenne tavalla ilmaistuna) ja lisäkkeeksi ihanaa smetanasta ja fariinisokerista tehtyä sekoitusta. Kiitos ohjeesta ystäville, jotka sitä ensi kertaa tarjositte kesällä mansikoiden kera. Hyvin sopi tämä lisäke näillekin marjoille.

Lopuksi on ihan melkeinpä pakko jakaa viikonlopun kaunein kuva, jonka nappasin päivällä ajellessamme. Oli taianomaista havaita, että vesi voi olla niin kirkasta, että järven pohjassa näkyy kiviä.

Seuraa 

Kiva, kun löysit blogini. Tervetuloa lukemaan kirjoituksiani. Minua ilahduttavat niin arkiset kuin juhlavammatkin asiat ja tapahtumat. Minun juttuni on lifestyle. Samalla, kun kirjoitan sisustuksesta tai ruuasta tai puutarhasta tai luonnosta tai ... pohdin ja peilaan niihin liittyen senhetkistä elämänmenoani. Siihen kuuluvat perhe ja etenkin pienet lastenlapset sekä toisinaan myös takaumat elettyyn elämään. Sielumaisemani on Etelä-Pohjamaalla, mutta vuosikymmeniä Oulussa eläneenä ja IIjokivarressa vapaa-aikaa viettäneenä, maustavat nämä maisemat kirjotuksiani. Jos en  eläisi Suomessa, minun maani olisi Ranska! Näillä eväillä kirjoitan ja jaan kuvia nyt ET -lehden blogiyhteisössä. Aiemmat kirjoitukseni löydät osoitteesta mrs60something.blogspot.fi. Löydät minut myös Facebookista, Instagramista ja Bloglovinista.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat